22. toukokuuta 2019

ROTTERDAM PT. 2

Tässä pieni kuvapläjäys Delfshavenista. Kuten sanottua, Delfshaven alueena näytti enemmän siltä, miltä oletettiin Hollannin näyttävän, jos verrataan muuten Rotterdamiin. Oikein kaunis paikka, jossa vietettiin tovi paatteja ja tuulimyllyä ihaillen.

Here are some pictures from Delfshaven. Like I said before, compared to Rotterdam in general, Delfshaven looked more like what we expected The Netherlands to look like. It's a beautiful place, where we spent a while admiring boats and the windmill.



20. toukokuuta 2019

SERIES HIGHLIGHTS FROM LAST YEAR


Tiedetään, olen myöhäisherännäinen! Jostain kumman syystä oon jäänyt pois jo vuonna 2016 startanneesta Stranger Things -junasta, mutta onneksi asia on nyt korjattu. Stranger Things sijoittuu Hawkins-nimiseen pikkukaupunkiin, jossa eräänä iltana 12-vuotias Will katoaa kuin ilmaan kesken kotimatkansa. Willin kaverit ja perhe alkavat etsiä poikaa kuumeisesti, mutta Willin sijaan he kuitenkin löytävät mystisiä voimia omaavan tytön, Elevenin. Elevenillä tuntuu olevan jonkinlainen yhteys Williin, joka on kadonnut "ylösalaiseen". Sarja tarjoaa scifiä ja draamaa sekä välillä vähän kauhuakin. En malta odottaa kesällä ilmestyvää kolmatta tuotantokautta!

Itseäni sarjassa ehkä kaikkein eniten kutkuttelee ihana 80-luku! Ajan henki välittyy sarjasta tosi hyvin. Myös lapsinäyttelijöille on pakko antaa kiitosta aivan loistavasta työstä. Näyttelijöistä kaikkein eniten minua kuitenkin ilahduttaa Willin äitiä näyttelevä ikisuosikkini Winona Ryder. Sarjan tunnari on varmaan yksi kaikkien aikojen lemppareistani, eikä soundtrackissa muutenkaan ole valittamista. Suosittelen! Stranger Things löytyy Netflixistä.

 I know, I'm late with my Stranger Things hype! For some reason I missed the official Stranger Things fan train that started already back in 2016, but not to worry my friends, I have caught up with my homework and am now aboard too. Stranger Things takes place in a small town called Hawkins, Indiana, where one night a 12-year-old boy, Will, disappears on his way home. Will's family and friends try their everything to find the boy, but instead they find a girl with mysterious powers, Eleven. Eleven seems to have some kind of connection with Will, who has gone lost in the "upside down". The series is a mixture of sci-fi and drama and sometimes even horror. I can't wait for the third season that airs on 4th of July!

To me one of the things that attract me the most in the series is the oh-so-cozy 80's! The spirit of that time really passes on through the soundtrack and atmosphere. Also the child actors of the series are truly amazing and believable, and what makes the cast even better is one of my all time favorite actresses, Winona Ryder, who plays Will's mother. The theme song of the series has to be one of my favorites too - I never skip the intro! The soundtrack in general is great. Everything is great. Watch it. It's on Netflix.


Yksikään Stephen Kingin fani ei varmaan ole voinut välttyä Castle Rockilta. Castle Rock on Kingin romaaneissa esiintyvä kaupunki, johon myös tämä sarja nimensä mukaisesti sijoittuu. Asianajaja Henry Deaver joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa, kun Shawshankin vankilassa oudosti käyttäytyvä vanki ei suostu sanomaan muuta kuin Henryn nimen. Paluu Castle Rockiin pakottaa Henryn käymään läpi omaa lapsuuttaan ja menneisyydessä tapahtuneita synkkiä asioita.

Castle Rock on hyvin antoisa sarja, jos Kingin romaanit ja niihin pohjautuvat elokuvat ovat entuudestaan tuttuja. Sarja on muutenkin varsin jännittävä, joskin välillä jopa vähän pitkäpiimäinen. Oon itse välillä vähän huono keskittymään ja mielestäni tämä on ehkä vähän sellainen sarja, että keskittymisen ei oikein kestäisi herpaantua, jos haluaa pysyä kunnolla kärryillä. Oma lempijuttuni tässä sarjassa oli kyllä se, että sai ideoida kaikenlaisia hulluja teorioita, kun tajusi ne viittaukset muihin Kingin teoksiin. Oon kuitenkin sitä mieltä, että sarjaa pystyy katsomaan, vaikka Kingin tuotanto ei olisi muuten tuttua. Oiva sarja jännityksestä ja kauhusta pitäville (ei kuitenkaan liian jännä!). Sarja löytyy HBO Nordicilta.

 If you are a Stephen King fan, I bet you are no stranger to Castle Rock. Castle Rock is a town that often appears in King's novels, and as you can probably guess, this series takes place in that imaginary town. Henry Deaver, a lawyer that grew up in Castle Rock, has to return to his hometown to look into a weird case: an inmate in Shawshank prison refuses to say anything else but Henry's name. The return to Castle Rock makes Henry go through his own history and the peculiar things that happened in his childhood.

Castle Rock is a very rewarding show full of easter eggs to a King fan. The series in general is very thrilling, though at times a little tedious. I myself have very bad concentration skills, and to me this is the kind of series you have to really focus on to really get it. My favorite thing in this series is making up all kinds of crazy theories that connect the events to King's other stories. I still think that you can watch this show even if you're not familiar with King's work. It just might be a little more enjoyable when you spot the easter eggs they've hid in the series. I think Castle Rock is a very fine series for someone who likes thrillers and horror (yet it's not too scary!). In Finland the series can be found on HBO Nordic, in the US you can watch it on Hulu.


Oon yleensä tosi kranttu, mitä komediasarjoihin tulee. Jos joku kehottaa minua kattomaan jotain hauskaa sarjaa, mulla on odotukset tosi korkealla, enkä oikein tykkää perinteisistä klassikkokomedioista. Esimerkiksi Frendit tai Simpsonit ei oo yhtään minun mieleen. Siispä kun kaverini Lotta kehotti minua kattomaan Netflixistä Please Like Me -nimisen sarjan, olin vähän että jaa. Katsoin kuitenkin ekan jakson ja sen jälkeen kaikki loputkin melko nopeaan tahtiin.

Please Like Me perustuu löyhästi luojansa Josh Thomasin omaan elämään. Sarjan alussa parikymppinen Josh eroaa tyttöystävästään ja tajuaa olevansa homo. Samaan aikaan Joshin äiti yrittää itsemurhaa. Vaikka sarjan teemat kuulostavat aika raskailta ja problemaattisilta, niitä käsitellään kuitenkin ovelan humoristisesti. Sarja keskittyy pitkälti Joshin yrityksiin tutustua omaan (uuteen) itseensä, mutta myös mielenterveysteema on vahvasti sarjan keskiössä. Sarjassa nähdään mm. Hannah Gadsby, jonka Nanette-show on ihastuttanut ihmisiä Netflixissä. Se on muuten minulta jäänyt katsomatta! Please Like Me on sarja, jota voi ehdottomasti suositella kaikille.

⇨ I tend to be very picky when it comes to comedy shows. If someone recommends me a show they think is hilarious, I always have my expectations really high, since I don't really like the most popular comedy series like Friends or The Simpsons. When my friend Lotta told me to check out a show called Please Like Me on Netflix, my first thought was "meh". I still ended up giving it a chance and was sold after the first episode.

Please like me is loosely based on the creator Josh Thomas' life. In the beginning of the series, a 20-ish man, Josh, breaks up with his girlfriend a realizes that he's gay. At the same time his mom tries to kill herself. Even though the themes might sound very rough and problematic, the humorous way of handling things in the series is unparalleled. The series mostly focuses on Josh trying to find out his new identity, yet mental health is a very essential theme too. The cast includes Hannah Gadsby, whose stand up show Nanette has been widely acknowledged (and I still haven't watched it!). Please Like Me is a series I would recommend to anyone and everyone. It is hilarious but even a tad joyless at the same time.


Viime vuonna sain viimein katsottua pitkään listallani olleen Big Loven. Oon joskus varmaan kymmenen vuotta sitten kattonut satunnaisesti joitain jaksoja telkkarista ja miettinyt, että joskus pitää katsoa kyllä kaikki jaksot. Ja se kyllä kannatti! Big Love sijoittuu Utahin osavaltioon, jossa mormoniperheenisä Bill Henrickson elää salaa moniavioisessa avioliitossa kolmen vaimonsa, Barbaran, Nickin ja Margien sekä lastensa kanssa. Ensimmäiset kaudet keskittyvät pitkälti siihen, että perhe yrittää epätoivoisesti olla paljastumatta polyamoriseksi. Lisää ongelmia perheelle tuovat Nickin profeettaisä klaaneineen ja Billin sekopäiset vanhemmat, jotka eivät ainakaan helpota perheen salaisuuksien piilottelua.

Big Loven suurin miinus on se, että alkujännityksen jälkeen sarja ihan pikkaisen lässähtää, joskin juoni pysyy silti mielenkiintoisena. Vaikka sarja ja siinä käsiteltävät aiheet ovatkin kiinnostavia, ne eivät mielestäni kuitenkaan kannattele sarjaa aivan loppuun asti. Itselläni kiinnostus alkoi lopahtaa tyystin siinä vaiheessa, kun perhe sekaantui politiikkaan. Katsomisen arvoinen se silti on. Oma lempihahmoni on ehdottomasti omapäinen ja hankala toinen vaimo Nicki, ja Chloë Sevignyn roolisuoritus on läpi sarjan aivan loistava. Suomessa sarjaa voi katsoa HBO Nordicin kautta.

⇨ Last year I finally watched a series that had been on my list for ages, Big Love. About ten years ago I watched some random episodes on TV, and thought that I should sometime watch the show from beginning to end. All the hours I spent watching this show were well spent. Big Love takes place in the state of Utah, where the head of a Mormon family, Bill Hendrickson, secretly lives in a polyamorous marriage with his three wives, Barbara, Nicki and Margie. He also has kids with all of his wives. The first seasons pretty much focus on the Hendrickson family trying to keep their unusual family life in secrecy. Bill's crazy parents and Nicki's prophet father and his clan are not making any of it easier.

The biggest minus in Big Love is that after the first couple seasons the show flattens a bit, although the plot still stays interesting. Even though the series and the themes that it addresses are intriguing, they don't hold up the series until the very end. I myself started to lost my interest when the family got into politics. But it still is worth watching. My favorite character is Nicki, the stubborn and difficult second wife. Nicki is played by Chloë Sevigny and I think she does a great job throughout the series. In Finland the series can be seen on HBO Nordic.

23. huhtikuuta 2019

ROTTERDAM PT. 1

Vähän reilu vuosi sitten matkattiin Riinan kanssa Hollantiin Aleksia tervehtimään. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Hollannissa aikaisemmin, joten oli kiva päästä taas katselemaan vähän uusia paikkoja ja maisemia. Minusta tuntuu, että kaikki Hollannissa käyneet tykkäävät maasta kovasti, eikä ihme! Ihastuin itsekin ikihyviksi.

A bit over a year ago me and Riina flew to The Netherlands to see Aleksi. Neither of us had been to The Netherlands before, so it was really nice to get to see a new place once again. I feel like anyone that has ever visited The Netherlands has loved it, and I have to say that it's no wonder! I really liked the atmosphere of that country, too.

Lennettiin Helsingistä Amsterdamiin, josta matkattiin junalla Rotterdamiin. Matka oli yllättävän lyhyt, oltiin nimittäin alle tunnissa perillä Rotterdamissa, missä Aleksi oli meitä juna-asemalla vastassa.

Käytiin ihan ensimmäiseksi viemässä tavaramme Aleksin luo, josta sitten suunnattiin kaupungille ja syömään. Syötiin tosi hyvät hampparit Hamburg-nimisessä ravintolassa. Mie ja Riina oltiin kuultu paljon Hollannin ja Belgian kuuluisista ranskalaisista, joten oltiin mielissämme testaamassa niitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja ravintoloissa. Voittajat taisi löytyä kuitenkin lopulta Belgian puolelta. Luulen, että reissun jälkeen minun kehosta 80 % koostui ranskanperunoista. Ruokailun jälkeen lähdettiin kävellen kiertelemään kaupungille. Kuten yllä olevasta kuvasta voi huomata, sää oli sateisen harmaa, mutta kuten meitä oltiinkin etukäteen varoiteltu, sää voi kääntyä tuolla aivan hetkessä täysin päälaelleen, ja myöhemmin pastoikin jo aurinko.

Our flight flew directly from Helsinki to Amsterdam, and from there we traveled to Rotterdam by train. The train ride was surprisingly short, I think we arrived to our destination in less than an hour. Aleksi was waiting for us in the Rotterdam train station.

We then headed to Aleksi's place to drop off our belongings and next we headed out to the city to grab a bite. We ate some really tasty burgers in a place called Hamburg. Me and Riina had heard a lot about the famous french fries you can get from The Netherlands and Belgium, so we were absolutely thrilled to test them in every possible occasion and restaurant (and I think the best ones we had were in Belgium). I'm quite sure that after the trip my body consisted 80 % of fries. After we finished our meals we took a little walk around the city. As you can see from the picture above, the weather was quite gloomy, but we had been told that in The Netherlands and Belgium the weather can change in the blink of an eye, and just a moment later it was suddenly sunny. 



Sään kirkastuminen sai meihinkin vähän lisää virtaa, joten ei lähdetty ihan suoraan takaisin Aleksin luo, vaan käytiin vielä Rotterdamin kauppahallissa. Kauppahalli eli Markthal olikin kyllä melkoisen poikkeava kaikista muista kauppahalleista, joissa oon käynyt. Halli on tavallaan kaaren muotoinen ja sen katto on maalattu täyteen värikkäitä kuvioita. Alempana voittekin nähdä, miltä nuo kattomaalaukset näyttivät. Aleksi kertoi, että katossa olevat ikkunat ovat ihan oikeiden asuinhuoneistojen ikkunoita - olispa aika jännä, jos omasta ikkunasta ois näkymä kauppahallin sisälle!

I feel like the change of the weather gave us a little boost too, so instead of going back to Aleksi's place we decided to head to the market place of Rotterdam, better known as Markthal. Markthal was very different from any of the market places I've ever seen before. The hall is kind of arched and the roof is filled with paintings of plants and fruits and vegetables. Aleksi told us that besides being a market hall, people actually have flats in the same building and the windows we saw in the roof were windows to some people's homes. Imagine if the scenery you saw out of your window was the inside of a huge market hall!


Kauppahallissa oli paljon erilaisia ruokakojuja ja ruokakauppoja, ja me haluttiinkin päästä heti maistamaan lisää paikallisia suosikkiherkkuja, nimittäin poffertjes-pannukakkuja! Tarkoitus oli maistaa pannukakkuja mansikoiden kera, mutta oltiin niin myöhään liikkeellä, että mansikat olivat jo päässeet loppumaan kojusta. Päädyttiin ottamaan täytteeksi nutellaa ja tomusokeria, ja täytyy sanoa, että överimakeudestaan huolimatta pannukakut olivat kyllä tosi hyviä. Reissun aikana syötiin vielä monet poffertjesit ja vähän salaa haaveiltiin, että voitaisiin raahata mukanamme Suomeen poffertjes-pannu.

The market place had plenty of food booths and food markets and we immediately wanted to taste the local delicacy, poffertjes pancakes! We could choose one topping with the pancakes and we really wanted to eat ours with strawberries, but as we were shopping for our portions when it was nearly closing time, the vendors had ran out of berries. We then switched our topping to nutella and icing sugar, and I have to say that despite the sweetness overload the pancakes were really tasty. Those were definitely not the last poffertjes of the trip and we dreamed that we could buy a poffertjes pan to take back to Finland with us.




Iltapalapannareiden jälkeen lähdettiin ratikalla takaisin Aleksin kotia kohti. Seuraava päivä (joka oli tuo aiemmassa postauksessa mainittu tuskallinen pyöräilypäivä) aloitettiin aamiaisella Lilith Coffeessa, joka oli ilmeisesti parin kuukauden aikana muodostunut Aleksin vakipaikaksi. Eikä muuten suotta!

After our evening snack we headed back to Aleksi's place. We started the next day (that was the notorious cycling day mentioned in the previous entry) with a delicious breakfast in Lilith Coffee, which apparently had become Aleksi's haunt during those months he had spent in Rotterdam. Once again, not wondering why!

Päädyttiin kaikki ottamaan briossileipä, jonka välissä oli munakokkelia ja pinaattia. Minusta tulikin tämän myötä briossileivän suuri ystävä ja oon aina ottanut Suomessa briossin tavallisen sämpylän tilalle esimerkiksi hampurilaisravintoloissa, jos se vaan on mahdollista. Jälkiruuaksi otettiin vielä aivan taivaalliset pannukakkuateriat, jotka tuossa ylemmässäkin kuvassa vilahtavat. Nam!

Loppupäivä sitten menikin siihen, kun tutustuttiin Rotterdamiin pyörien selästä käsin. Seuraavassa Rotterdam-postauksessa näette lisää kuvia kauniista Delfshavenista, joka vilahtikin jo edellisessä postauksessa!

We all ended up eating the same dish that included a brioche sandwich served with scrambled eggs and spinach. This was my first time having brioche and I really liked it! Nowadays whenever a normal bun can be replaced with brioche I always go with that option. We also had a massive pile of pancakes as a dessert (you can have a peek of them in the photo above). Yum!

The rest of the day was spent exploring the city by bikes. In the next Rotterdam entry you'll see more pictures from the beautiful Delfshaven that you already saw a hint of in the previous post. Until then!

12. maaliskuuta 2019

ROTTERDAM ON FILM

Hei vaan! Tässä hieman esimakua seuraavasta matkapostaussarajasta, joka käsittää Rotterdamin, Bruggen ja Amsterdamin. Lennettiin vuosi sitten Hollantiin katsomaan Aleksia, joka oli Rotterdamissa vaihdossa. Nämä kuvat otin päivänä, jona vuokrattiin aivan surkeat pyörät. Joka hetki pyörän selässä oli täyttä tuskaa ja kaiken lisäksi hollantilaiset ovat niin ammattipyöräilijöitä, että kyllä minua vähän hirvitti siellä hurjassa liikenteessä pyöräillä. En uskalla mennä edes Tampereen keskustaan pyörällä!

Hiya! Here you'll get a little foretaste of what is yet to come - this post starts a series of traveling posts where I'll share some insights to my trip to The Netherlands and Belgium from last year. A year ago me and Riina packed our bags and flew to The Netherlands to meet Aleksi, who spent the spring semester in Rotterdam as an exchange student. I took these photos on a day when we decided to rent bikes and cycled around Rotterdam. Every moment on that bike was pure agony (the seat was very hard) and on top of that I felt like a 5-year-old trying to ride a bike among the professional cyclist Dutches. It was a very hectic experience, I barely have the nerves to ride a bike in the city center of Tampere!






Riina ja Aleksi nauttimassa kevätauringosta Delfshavenissa. Tämä on kyllä yks minun lempikuvista ikinä!

Riina and Aleksi enjoying the Spring sun in Delfshaven. This must be one of my favorite pictures ever!

Nämä kuvat vuorostaan ovat Erasmus-sillalta! Ylempään kuvaan onnistuin taltioimaan näköjään myös Aleksin takaraivon. Alemman kuvan minusta otti Aleksi.

These photos were taken on the Erasmus Bridge. As you can see on the upper picture, I somehow managed to include the back of Aleksi's head in the picture too. That picture of me was taken by Aleksi.

Pyöräretken viimeinen varsinainen etappi oli varsin idyllinen hollantilainen maisema. Lepuuteltiin pyöräilystä kärsineitä takamuksiamme järven rannalla tuulimyllyjen vierestä ja ihailtiin järven toisella puolella näkyvää Rotterdamin keskustan siluettia. 

Jännä juttu muuten, näistä kuvista voi saada sellaisen käsityksen, että tuolta siellä Rotterdamissa näytti, mikä ei muuten ollenkaan pidä paikkaansa! Rotterdam oli meidän ensimmäinen kohde koko reissulla ja oltiin Riinan kanssa kyllä todella yllättyneitä siitä, että Rotterdamissa ei juuri noita perinteisiä ruskeita tiilitaloja näkynyt. Ainakin mie olin odottanut aivan todella stereotyyppistä hollantilaista kaupunkia, mutta sellainen Rotterdam ei kyllä arkkitehtuurinsa puolesta ollut.

Saatiinkin kuulla, että Rotterdam pommitettiin toisessa maailmansodassa aivan maan tasalle, minkä takia se on paljon erilaisempi ja modernimpi kuin esimerkiksi Amsterdam. Rotterdamin keskusta näytti aivan joltain nykyaikaiselta metropolilta pilvenpiirtäjineen. Tällä samaisella pyöräretkellä käytiin myös Euromastissa, jonka korkeuksissa nappasin muutaman kuvan Rotterdamista. Näette niitä sitten myöhemmin - ja viimeistään silloin huomaatte, mitä tarkoitan kun sanon, että Rotterdam oli paljon modernimman näköinen Amsterdamiin verrattuna!

Our last stop was a very idyllic Dutch sight on the lake with the windmills and everything. We sat there for a while and let our behinds (sore from all the cycling) rest for a while too. We had a beautiful view to the silhouette of Rotterdam.

Funny thing though, by looking at these pictures you might get the idea that this is what Rotterdam looked like, which is absolutely not true! Rotterdam was our first destination of the trip, and I have to admit that me and Riina were very surprised to notice that Rotterdam was pretty much everything else than those old brown brick houses that you expect to see when you travel to The Netherlands.

We learned that Rotterdam was bombed to the brim in WW2, which is why it looks so much more modern than Amsterdam for example. The city center of Rotterdam was like any other big metropolitan with the skyscrapers and all. On that day we also went up to the Euromast and I also took some pictures of the city from up high. So in the next posts you'll see how modern Rotterdam looks compared to Amsterdam!

10. maaliskuuta 2019

FOALS: EVERYTHING NOT SAVED WILL BE LOST PT. 1

Ihanaa, ihanaa! Yksi minun ikisuosikeistani, Foals, julkaisi perjantaina pitkään odotetun viidennen albuminsa! Ja se on TODELLA HYVÄ. Mastiaisia uudesta levystä on saatu pitkin alkuvuotta ja ne ovatkin olleet aivan erityisen herkullisia. Parastahan tässä kaikessa on se, että levyn "toinen puolisko", Everything Not Saved Will Be Lost Pt. 2, julkaistaan vielä tämän vuoden aikana! Viime levystä on aikaa nelisen vuotta, eli onhan tässä odoteltukin.



Itse tutustuin Foalsiin joskus tämän vuosikymmenen alussa. Ensimmäinen kappale, jonka bändiltä kuulin, Balloons, saa edelleenkin sukat pyörimään jaloissa. Ensimmäisten levyjen jälkeen bändin tyyli on muuttunut jonkin verran, mutta ei lainkaan huonompaan suuntaan. Nykyisen Foalsin tavaramerkkinä tunnetaan raskaat kitarasoolot, joita tällä uudellakin levyllä kuullaan paljon.

Olen nähnyt bändin livenä kerran, Ruisrockissa vuonna 2015. Vielä lippuja ostaessani Foalsin esiintymistä ei ollut julkistettu, mutta sitten kun julkistettiin, olin kyllä aivan ikionnellinen. Keikkasunnuntai oli aivan älyttömän kuuma, mulla oli palanut otsa ja olin jo aivan kurkkuani myöten täynnä koko Ruissia (en oikein tykännyt siitä, etteivät ihmiset osanneet yhtään käyttäytyä). Kun menin Rantalavalle odottamaan keikan alkua, jotkut kolme räkänokkaa tunkivat väkisin minun eteeni. Jouduin loistavalta keskipaikalta lavan oikeaan sivuun ja edessäni keikkui koko ajan joku kameramies (ks. kuvat). Olin tosi ärsyyntynyt tilanteesta, mutta mielialani muuttui äkkiä, kun yksi eteeni änkeneistä pojista huusi kaverilleen kännyykkään, että "ME OLLAAN ASAP ROCKYN ETURIVISSÄ!!!". Vahingoniloisena seurasin poikien riemua aivan keikan alkuun asti, jolloin he tajusivat, että ei tämä ehkä ollutkaan se Asap Rocky. Hah!

En muista keikasta paljon muuta, kuin että se oli ihan saakelin hyvä (katsokaa vaikka tämä artikkeli, jos ette muuten usko). Foalsin Ruisrock-esiintyminen oli mulle ylipäätään niin suuri yllätys, että koko keikka tuntui aivan epätodelliselta. Harmillisesti keikalla ei ollut kovin monta riviä yleisöä, mikä tuntui jollain tasolla henkilökohtaiselta tappiolta. Muistaakseni Foalsilla oli ollut pieni keikkatauko ennen Ruissia, joten mulla oli bändin puolesta vähän paha mieli. Mielestäni se pieni yleisö oli kyllä hyvin mukana, mutta silti harmitti, että bändin ensimmäinen Suomen-keikka ei saavuttanut kovin suurta katsojakuntaa. Sen jälkeen heitä ei ole kyllä Suomessa näkynytkään, toivottavasti eivät säikähtäneet yleisökatoa!



Joka tapauksessa, tämän postauksen tarkoituksena oli oikeastaan jakaa teille tämänhetkiset lempikappaleeni uudelta levyltä. Kuunnelkaa nämä ja tutustukaa myös vanhempaan tuotantoon, jos melodinen pop kiinnostaa; kaksi ensimmäistä levyä ovat edelleen suosikkini koko bändin tuotannosta. Saa nähdä, kipuaako tämä uusi levy useamman kuuntelukerran jälkeen kärkeen.


Okei, linkitän nyt ihan varmuuden vuoksi tähän loppuun vielä suosikkibiisejäni muilta levyiltä. Älkää missatko näitä!


Ps. blogin nimi vaihtui! Blogi tuntuu taas vähän kotoisammalta uuden nimen myötä. 😊

ENG: Hi everyone! It's me, Jutta. I had a small crisis with the future of this blog, but for now I ended up changing the name and the direction as well when it comes to the themes of this blog. As you know, during the recent years I've been (more or less) actively writing about my pen palling hobby, but as for now I feel like I'd like to carry on with some new themes. I don't know if I'll abandon the snail mail theme for good, but right now I send and receive mail so randomly, that if that would be the main discussion of this blog, I wouldn't have much to post about. That is due to the fact that I'm quite busy with school at the moment, and hence I can't write to my friends as often as I'd like to. Instead I want to introduce you to the other things that tickle my fancy, those being for example music, movies and traveling.

As you probably noticed above, recently I've been extremely psyched about the new Foals album, Everything Not Saved Will Be Lost Pt. 1! I strongly recommend you to take a listen and fall in love with this amazing band. See you in the next post and thanks for putting up with my irregular posting schedule!

12. helmikuuta 2019

MITÄS NYT?

No niin, otsikkohan sen aika lailla tiivistääkin. Viimeisimmästä postauksesta on aikaa lähes päivälleen viisi kuukautta, kameraan en ole koskenut moneen kuukauteen ja kirjoitusinto on kadonnut jonnekin teille tietämättömille. Syksy oli kiireinen. Tein tosi paljon töitä ja työstressin määrään nähden myös tosi paljon koulujuttuja. Työtilanne kuitenkin muuttui äkillisesti joulukuun lopussa, ja vuoden vaihteen jälkeen mulla on ollut vähän liikaakin aikaa. Tuntuu, että en oikein tiedä, mille tässä alkaisi. Työnhaku on jälleen ajankohtainen stressin aihe koulusta puhumattakaan.

Sitten on tämä blogi. Minun pieni internetnurkkaukseni, jonka olen jättänyt ihan heitteille. Syyskuun lopussa lähdin Marriah'n ja Annin kanssa parin viikon turneelle ja sen jälkeen minusta ei olekaan kuulunut täällä mitään. Kaiken stressin myötä motivaatio vähän lopahti, en ole syksyn jälkeen jaksanut kuvata mitään posteja ja jos totta puhutaan, niin kirjeitäkin olen saanut kirjoitettua vain vaivoin. Olen miettinyt tosi paljon, mitä tämän blogin kanssa teen, ja pitkään ainoalta vaihtoehdolta tuntui blogin sulkeminen. Tuntuu, että olen ollut ajautumassa tähän pisteeseen jo viimeiset pari vuotta, sillä olen ollut aika tyytymätön omaan "kädenjälkeeni" ja oman lisänsä bloggausinnon laskuun ovat tuoneet tekniset vaikeudet - ensin Photobucketin sekoaminen ja nyt viimeisimpänä Flickrin päätös muuttaa palvelunsa maksulliseksi. Olen siis käyttänyt noita palveluita alustana kuvilleni, sillä en ole halunnut ladata niitä blogiin Bloggerin kautta.

Vuosien saatossa blogi on ollut minulle niin tärkeä ja niin selkeä juttu; välillä on ollut taukoja ja ongelmia, mutta sitten kun bloggausinnostus on iskenyt, on tuntunut siltä kuin olisi palannut takaisin kotiin. Nyt kuitenkin koti tuntuu vähän vieraalta ja kolkolta. Puhuin jo varmaan reilu vuosi sitten siitä, että haluaisin kirjoittaa enemmän musiikista, kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista ja teinkin lyhyen postaussarjan, jossa esittelin vuoden 2017 lemppareitani. Kirjejutut, jotka ovat jo vuosia olleet tämän blogin kantava teema, ovat edelleen minulle läsnä päivittäisessä elämässäni. Etenkin ne ihmiset, jotka kirjeenvaihto on minun elämääni tuonut, ovat mulle aivan korvaamattomia. Tuntuu kuitenkin siltä, että mulla ei oikeastaan ole enää motivaatiota kirjoittaa postijutuista. Harmillisesti kirjeenvaihdon harrastaminen on muuttunut kausittaisemmaksi ja ehkä osaksi sen takia tuntuukin siltä, että jos jatkaisin postijuttujen kirjoittamisesta, mulla olisi aika harvoin tänne asiaa.

Sen sijaan haluaisin kirjoittaa matkoista ja noista yllä mainituista musiikki- ja elokuvasuosituksista ja muista jutuista. Ehkä ihan vähän käsitöistä? Mulle on kuitenkin epäselvää, mitä tämän blogin lukijat minun blogilta etsivät tai kaipaavat. Se on ihan selvää, että mitään aktiivista lukijakuntaa minun blogillani ei ole, eikä ole varmaan koskaan ollutkaan, mutta kyllä tänne kävijätietojen perusteella aina joskus joku eksyy. Harvoin, mutta eksyy kuitenkin. Siispä minun kysymykseni kuuluukin, onko minun blogini lukijoilla kiinnostusta lukea muista aiheista kuin postijutuista? En millään haluaisi jättää bloggaamista kokonaan, mutta toisaalta blogi on sosiaalisen median muotona nykyään sellainen, että sen kautta on vaikea tavoittaa ihmisiä, jos lukijakuntaa ei ole vuosien varrella karttunut satoja tai tuhansia. Sosiaalisen median kautta kommunikointi on siirtynyt Instagramiin, Twitteriin ja Youtubeen, eikä mikään ihme. Esimerkiksi Instagramin kautta tulee juteltua ja kommunikoitua täysin tuntemattomien ihmisten kanssa hyvinkin usein ja jokainen postaus saa takuuvarmasti ainakin yhden tykkäyksen. Blogissa näen kuinka moni postausta on käynyt katsomassa, mutta esimerkiksi viime vuoden aikana julkaistuihin yhdeksääntoista postaukseen on kommentoitu kahdeksan kertaa, jos jätän omat kommenttini pois laskuista. Tavallaan siis näen, että kyllä täällä joku minunkin lisäksi käy, mutta harvoin kukaan jättää käynnistään varsinaista jälkeä. Se on sääli, sillä joka ikinen kommentti tekee minut aivan älyttömän iloiseksi. Mitä tällä siis ajan takaa on se, että esimerkiksi juuri Instagramissa vuorovaikuttaminen on jotenkin paljon mutkattomampaa ja siihen on ehkä pienempi kynnys. Kuka tahansa blogia kirjoittanut tietää, että on tosi tylsää, jos postauksen tekemiseen käyttää paljon aikaa, mutta lopulta vaikuttaa siltä, kuin kukaan ei huomaisi sitä.

Tällaisia ajatuksia mulla on viime aikoina ollut blogista ja bloggaamisesta. Nyt on sitten aika harkita, että mitä seuraavaksi. Pähkinänkuoressa: haluaisin jatkaa kirjoittamista / haluaisin kirjoittaa jostain muusta kuin postijutuista / jos jatkan kirjoittamista, on pakko löytää jokin fiksu alusta kuvien lataamista varten / on myös tehtävä ulkoasumuutoksia / on ehkä poistettava vanhoja postauksia tai löytää helppo keino, jolla saan kuva-asiat vanhoista postauksista järjestykseen. Mitäs TE tästä tuumitte?