10. joulukuuta 2017

VUODEN 2017 TOP 5 KIRJAT

Tässä postauksessa kerron vähän minun tämän vuoden lempikirjoista. Jos jotakuta kiinnostaa, löydyn Goodreadsista ja minut saa lisätä siellä kaveriksi! Tänä vuonna suurin osa lukemistostani koostui koulukirjoista, nimittäin luin yhtä kirjallisuuden kurssia varten 12 suomalaista klassikkoteosta. Tämän postauksen ilmestymiseen mennessä oon lukenut tänä vuonna 18 kirjaa, joista siis 12 on kurssikirjoja ja kaksi muuta teosta myös koulua varten luettuja. Olen siis lukenut neljä täysin omavalintaista kirjaa. On kuitenkin hauska huomata, että kolme tämän listan viidestä kirjasta on niitä kurssikirjoja! Ei siis ihan turha projekti. Tällä hetkellä mulla on kesken Nathan Hillin kiitelty Nix, jonka oon aloittanut jo kesällä, mutta en oo kerennyt koulukiireiden takia lukea loppuun. Ehkä sitten joululomalla viimein.

_MG_9638

1. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
En oikeastaan voi itsekään uskoa, että tämän listan kärjessä roikkuu sotakirja! Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli mulle aina lokakuuhun asti täysi mysteeri; oon joskus koulussa lukenut jonkun lyhyen katkelman siitä, mutta siinäpä oikeastaan se. Siispä ennen kuin luin sen, mulla ei ollut varsinaista käsitystä hahmoista tai itse tarinasta.

Kirja sijoittuu jatkosotaan ja siinä tarkastellaan ajan tapahtumia erään kiväärikomppanian näkökulmasta. Kaikkein parasta kirjassa ovat sen värikkäät hahmot. Aluksi minun oli vaikea erottaa hahmoja toisistaan, sillä kaikkia puhutellaan kirjassa sukunimillä, mutta alun jälkeen opin tunnistamaan hahmot murteiden perusteella. Murteet ovat mulle omalla alallani yhtiä kaikkein kiinnostavimmista aiheista, joten oli tosi hauska, että niitä oltiin hyödynnetty hahmojen persoonissa.

En koe olevani mitenkään järisyttävän isänmaallinen, mutta pakko myöntää, että kyllä ihan kyynel tirahti silmään kirjan lopussa. Kirjan tapahtumat konkretisoivat sitä aikaa, jota minun ei ole onneksi tarvinnut kokea, mutta myös sen, että joku muu on todella ollut siellä ja kokenut kirjassa kuvailtuja asioita. Linna korostaa hienosti sotilaiden inhimillisyyttä. Sotaa ei kaunistella, eikä myöskään ihastella. Sodan kuvaus tuntuu rehelliseltä ja aidolta, mikä oli varmasti suurin syy teoksen aiheuttamaan liikutukseen. Suosittelen ihan kaikille luettavaksi!

2. Tyler Oakley: Binge
Youtuben suursuosikki Tyler Oakleyn omaelämäkerta Binge on hauska ja viihdyttävä teos, joka valottaa hieman sitä, millaista Oakleyn elämä oli ennen Youtube-aikaa. Jokainen luku on oma tarinansa jostain vaiheesta Oakleyn elämässä. Kirjan teemoja ovat mm. (Oakleyn) homoseksuaalisuus ja sen aiheuttamat ongelmat perhesuhteissa, rakkaus, syömishäiriö ja lapsuusvuodet. Vaikka osa aiheista onkin rankkoja ja vaikeita, on Oakley silti onnistunut etsimään niistäkin jotain positiivista ja opettavaista.

Niin hauska ja viidyttävä kuin kirja onkin, on sen huumori välillä ehkä vähän kieli poskessa väännettyä. Lukaisin sen silti parissa päivässä ja viihdyin kyllä mainiosti. Harvoin nauran ääneen kirjoja lukiessani, mutta Bingen kanssa kyllä kävi niin. Kirja ei ehkä ole järin mielenkiintoinen sellaiselle, joka ei ole katsonut Oakleyn videoita, mutta hänet "tuntevalle" se on miellyttävä ja hupaisa katsaus Oakleyn menneisyyteen.

3. Rosa Liksom: Unohdettu vartti
Rosa Liksomista on tämän vuoden aikana tullut yksi minun lempikirjailijoista, varsinkin kotimaisista. Täytyy tosin kyllä tunnustaa, että olen lukenut aivan minimaalisen määrän kotimaista kirjallisuutta ennen tätä vuotta, mutta toivottavasti jatkossa tarttuisin ennakkoluulottomammin suomalaisiinkin teoksiin.

Unohdettu vartti on Rosa Liksomin toinen, paljon kehuttu novellikokoelma - eikä turhaan! Kuten aiemmin mainitsin, murteet ovat mulle sydäntä lähellä, ja Rosa Liksom hyödyntää useissa teoksissaan murteita, tässä kyseisessä vieläpä minun (ja hänen) kotimurretta! Teoksen novelleissa käsitellään mm. seksuaalisuutta ja yksinäisyyttä. Tässä kirjassa ei kaunistella mitään. Osa koulukavereistani sanoi, että teosta oli ajoittain murteen takia vaikea seurata, mutta jos kiinnostaa vähääkään, suosittelen kyllä kokeilemaan ainakin.

Joululomalla haluaisin lukea Rosa Liksomin vuonna 2014 ilmestyneen novellikokoelman Väliaikainen. Olen lukenut siitä katkelmia yhtä kurssia varten ja se vaikuttaa vähintäänkin yhtä mielenkiintoiselta kuin Unohdettu vartti, vaikka teemat ovatkin ehkä hippasen enemmän yhteiskunnallisia.

4. Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla
Fintiaanien mailla on Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän yhteisteos, jossa valotetaan suomensukuisten intiaanien elämää Pohjois-Amerikassa. Kiinnostuin kirjasta heti kun bongasin sen Hesarista, ja toivoin sitä äidiltä viime vuonna joululahjaksi. Alkuperäiskansat ja etenkin Pohjois-Amerikan intiaanit ovat aina kiinnostaneet minua kovasti, mutta mikäpä jännempää kuin se, että useilla heistä on suomalaiset juuret!

Kirjassa parasta antia ovat ehdottomasti Meeri Koutaniemen upeat kuvat. Kerronnassa on hyödynnetty informatiivisen tekstin ja kuvien lisäksi proosallisuutta, joka ilmenee Katja Ketun kirjoittamina lyhyttarinoina intiaanien suomalaisista esi-isistä, jotka ovat aikoinaan muuttaneet Suomesta Amerikkaan sen kuuluisan paremman elämän ja amerikkalaisen unelman perässä. Kirjassa esiteltävät intiaanit elävät kuitenkin pääosin köyhyydessä. Taloudellisten onglemien lisäksi intiaaneja (ei pelkästään suomensukuisia) piinaavat erilaiset päihdeongelmat, jotka pitkälti johtuvat huonosta elintasosta. Jokainen, joka tuntee vähänkään Amerikan intiaanien historiaa tai nykytilannetta, on varmasti perillä siitä, miten amerikkalainen yhteiskunta kohtelee intiaaneja kakkosluokan kansalaisina ja polkee heidän oikeuksiaan ja elinkeinojaan minkä kerkeää.

Kirja on vahva kannanotto intaanien oikeuksien puolesta, mutta se itseäni eniten kiinnostanut osa, "fintiaanit" ja "fintiaanius", jää kirjassa aika pieneksi. Intiaaneista, heidän kulttuuristaan ja perinteistään kyllä kerrotaan, mutta itse oletin, että kirja olisi valottanut sitä, miten suomalaisuus vaikuttaa fintiaanien elämään. Kirjassa oli myös jonkin verran hassuja kirjoitusvirheitä, jotka välillä harmittivat, mutta kokonaisuudessaan intiaanikulttuurista ja intiaanien nykyhetkestä kiinnostuneille hyvä teos. Ja loppukaneettina pakko vielä kerran mainita ne hengästyttävän hienot kuvat, huh!

5. Rosa Liksom: Everstinna
Sain poikakaverini äidiltä lahjaksi Rosa Liksomin Everstinna-romaanin, joka ilmestyi juuri tänä syksynä. En ollut edes tiennyt, että Liksomilta on tulossa uusi teos, joten lähdinkin lukemaan Everstinnaa uteliain mielin.

Everstinna on monologiromaani, jossa lappilainen nainen käy läpi elämäänsä aina lapsuudesta kuolemaan asti. Everstinna kasvaa perheessä ja ajassa, jolloin kansallismieleisyys on vahva ja idän uhka suuri. Everstinna tutustuu jo nuorena isänsä kautta Everstiin, jonka kanssa myöhemmin avioituu ja kokee elämänsä parhaimmat vuodet, mutta myöskin perheväkivaltahelvetin. Romaanissa kuvataan siis sodan ja fasisimin ihailun lisäksi myös Everstinnan sielunelämää ja varsinkin kirjan jälkipuolisko kaikessa raakuudessaan on hyvin vaikuttavaa luettavaa.

Everstinna on mitä ilmeisimmin Liksomin tulkinta lappilaisen kirjailijan, Annikki Kariniemen, elämästä, joskaan tätä ei ole suoraan missään vaiheessa tuotu ilmi. Kirjan lopussa Liksom kuitenkin esittää Kariniemelle kiitoksensa ja Kariniemen taustasta lukiessani huomasin, että moni asia täsmää. Tämä teos on kirjoitettu kokonaan Peräpohjolan murteella, joka ainakin poikaystäväni äidin mielestä vaikutti hänelle liian haastavalta, mutta kirja on niin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, että sitä ei vain voi lopettaa kesken. Vinkkinä sellaiselle, joka kirjan haluaa lukea: kirjan lopusta löytyy sanasto ;-)

Mitä kirjoja te luitte tänä vuonna? Oliko joku erityisen hyvä tai huono?

4 kommenttia:

  1. Tuntematon sotilas kuuluu mun kaikkien aikojen lemppareihin kyllä! :) Meidät pakotettiin lukemaan se yhdellä äikän kurssilla lukiossa ja muistan, kuinka mua ärsytti alkaa lukemaan sitä. Ei nimittäin ollut sellainen kirja, jonka normaalisti lukisin. Parin ensimmäisen luvun jälkeen olin kuitenkin ihan koukussa siihen ja tykkäsin hirveästi! Nyt itsenäisyyspäivänä aloitin lukemaan sitä uudestaan :D

    https://sofiaidaannneli.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska, oon varmaan ainoa joka on onnistunut yläasteella ja lukiossa välttämään Tuntemattoman sotilaan ja Seitsemän veljestä :-D No, tulipahan luettua molemmat tänä vuonna. Mutta tosiaan, Tuntematon on kyllä ihan yllättävän hyvä, vaikka ei heti ajattelis, että se vois itseä kiinnostaa!

      Poista
  2. Itse tartun todella huonosti suomalaiseen kirjallisuuteen. En niitä ole montaakaan lukenut. Nyt olen kuitenkin keväällä löytänyt työkaverin kautta Helenä Wariksen tuotannon ja ihastunut ikihyviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ihan sama juttu, oon jotenkin kauhean ennakkoluuloinen ja odotukset ei oo ikinä hirveän korkealla kun luen suomalaista kirjallisuutta. Onneksi mullakin nyt on jäänyt joitain nimiä mieleen, joihin haluan tutustua lisääkin :) Pitääpä laittaa Helena Waris muistiin!

      Poista