5. joulukuuta 2017

VUODEN 2017 TOP 5 ELOKUVAT

Hei! Loppuvuoden kunniaksi haluaisin kirjoittaa teille viikoittain minun tämänvuotisista suosikeista, eli toisin sanoen tervetuloa seuraamaan minun vuoden 2017 top vitosia! Tässä "postaussarjassa" kirjoittelen teille nyt ekana vuoden lempielokuvistani ja tämän jälkeen saatte kuulla vielä kirjoista, kappaleista, levyistä ja tv-sarjoista! Tällä viikolla tosin tulee varmaan kaksi postausta, sillä tämän piti ilmestyä jo viime viikolla, mutta kouluhommat veivät vähän ylimääräistä aikaa.. :-)

Listoissa olevat suosikit eivät kaikki tule totisesti olemaan vuoden 2017 tuotoksia, vaikka tästä ensimmäisestä listasta saattaisi jopa semmoisen kuvan saada. Olin itsekin tosi yllättynyt, että kaikki minun tämän vuoden suosikkielokuvat on julkaistu Suomessa tänä vuonna. Katson tosi vähän uusia elokuvia, mutta tänä vuonna olen ollut näköjään poikkeuksellisen aktiivinen ja näemä leffatkin ovat olleet poikkeuksellisen hyviä! Käyn yleensä ennen Oscar-gaalaa tsekkaamassa kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat - näistäkin alla olevista kolme oli ehdolla kyseiselle pystille. Mutta nyt itse listaan!

1. Manchester By The Sea 

Yksi minun tämän vuoden suosikkielokuvista oli Manchester By The Sea. Elokuva kertoo Leestä, jonka veli yllättäen kuolee. Veljellä on teini-ikäinen poika, Patrick, josta Leen täytyy alkaa huolehtia tämän ollessa pojan lähin sukulainen. Teini-ikäisen pojan kasvattaminen ei kuulu Leen suunnitelmiin, eikä tämä usko pystyvänsä huolehtimaan Patrickista. Leen mielessä pyörii omaan perheeseensä liittyvä trauma ja sen aiheuttama syyllisyyden tunne. Kaunis rantakaupunki Manchester on omiaan luomaan elokuvan haikeaa tunnelmaa. Leffassa parasta antia ovat ehdottomasti Casey Affleckin (Lee) ja Lucas Hedgesin (Patrick) mahtavat roolisuoritukset ja loistava kemia. Elokuva on aika pitkä, mutta minä istuin elokuvateatterin penkissä kuin naulattuna, välillä vähän itketti ja välillä myös nauratti. Todella hyvä draama!

2. Moonlight

Parhaan elokuvan Oscar-pystin napannut Moonlight on tärkeä ja ajankohtainen elokuva, jonka kävin katsomassa jopa kaksi kertaa elokuvateatterissa. Moonlight sijoittuu Floridan Miamiin, jossa gettopoika Chiron yrittää pyristellä eteenpäin narkkariäidin, koulukiusaamisen ja seksuaalisuuden aiheuttamista vaikeuksista huolimatta. Elokuva on jaettu kolmeen osaan, joista jokainen on omalla tavallaan vahva ja koskettava. Erityisesti huomioni kiinnittyi loistavien näyttelijöiden (ihana Mahershala Ali!) lisäksi kuvaukseen, visuaaliseen estetiikkaan ja kauniiseen soundtrackiin. Sen lisäksi, että elokuva itsessään käsittelee ajankohtaisia teemoja, on siinä myös meille katsojille (varsinkin länkkäreille), jotain, mitä emme ole yleensä tottuneet televisiossa ja elokuvissa näkemään; pelkästään tummaihoisia näyttelijöitä. Huomasin jossain kohtaa elokuvaa katsoessani miettineeni, että kappas, kerrankin elokuva, jossa ei pyöri samat valkoihoiset näyttelijät. Mielestäni niin kauan kuin tällaiseen asiaan tulee tietoisesti kiinnitettyä huomiota, jossain on ongelma. Ehkä vuoden merkittävin elokuva.

3. Baby Driver

Kun mentiin äidin kanssa katsomaan Baby Driver, en arvannut, että oltiin ihan vaapaehtoisesti menty pariksi tunniksi katsomaan action-elokuvaa! Olin kyllä katsonut Baby Driverin trailerin, mutta en todellakaan tajunnut, että se oli niin vauhdikas ja autoilua täynnä. Onneksi pääjuoneen liittyi paljon muutakin kuin autoilu: Baby (Ansel Elgort) on rikollispomolle työskentelevä "getaway driver", joka siis osallistuu rikoskeikoille, kuten pankkiryöstöihin, autonkuljettajan roolissa. Baby tapaa ihana Deboran ja haluaa keskittyä ennemmin häneen, kuin rikollisuuteen. Tätä työsopimusta ei kuitenkaan puretakaan kuin mitä tahansa normaalia sopparia, joten Baby lupautuu kuskiksi vielä yhdelle keikalle. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen, jolloin niin Baby kuin Deborakin ovat hengenvaarassa. Söpö rakkaustarina, jota rytmittää mahtava soundtrack. Jos elokuvale pitäisi antaa miinuspisteitä, tulisivat ne vähän kököstä lopusta, mutta loppu ei onneksi ole niin huono, että koko elokuva kannattaisi jättää katsomatta.

4. Vaiana

Vaiana on nuori tyttö, joka rakastaa merta ja haluaisi kovasti tutustua sen saloihin, mutta isä kieltää jyrkästi tutkimusmatkat tyrskyihin. Kun kotisaaren hedelmällisyys alkaa rappeutua, lähtee Vaiana isoäitinsä kehotuksesta etsimään puolijumala Mauia, joka on legendan mukaan suututtanut hedelmällisyyden jumalattaren, Te Fitin, varastamalla tämän sydämen. Mauin löytämiseksi Vaianan on uhmattava isänsä kieltoa ylitettävä valtameri. Mauin löydyttyä kaksikko lähtee etsimään Te Fitiä, jotta Maui voi palauttaa tälle anastamansa sydämen. Ihan mahtava seikkailu, tosi hyvä soundtrack ja hyvät hahmot. Vaiana oli mulle aivan ihanan positiivinen yllätys, sillä Disneyn aiempi jättimenestys, Frozen, jätti minut todella kylmäksi. Kaiken hypen jälkeen Frozen oli tosi vaisu - ei siis missään nimessä huono, mutta pettymys kuitenkin. Vaiana sen sijaan lunasti kaikki odotukset! 

5. La La Land

Ihan heti alkuun kerrottakoon, että en ole musikaali-ihminen. Disney-elokuvia rakastan tietenkin, mutta mulle ne eivät ole samalla tavalla musikaaleja, kuin esimerkiksi joku Grease tai Mamma Mia. Isot Hollywood-musikaalit ovat aina olleet minusta enemmän tai vähemmän ärsyttäviä ja liian pirteitä, mutta La La Land oli yllätyksekseni aika hyvä. Ei kuitenkaan niin hyvä, että se olisi välttämättä ansainnut ne kaikki 12 Oscar-ehdokkuutta. Elokuvassa seurataan Miaa ja Sebastiania, jotka ovat tulleet enkelten kaupunkiin toteuttamaan unelmiaan ja joutuvat kipeiden valintojen eteen saavuttaakseen sen, mistä haaveilevat. Se mistä pidän tässä elokuvassa (Ryan Goslingin lisäksi, hah) on se, että se ei noudata perinteisen musikaalin kaavaa. Se on realistinen ja osoittaa, että edes musikaaleissa kaikki ei aina suju kuin tanssi. Myös tämän elokuvan soundtrack iski kovaa. En yleensä ole musikaalibiisien fani, mutta säveltäjä Justin Hurwitz on onnistunut kyllä työssään todella hyvin. Suosittelen katsomaan tämänkin elokuvan, mutta ei silti kannata odottaa liikoja!

Postauksen kuvat on lainattu Googlesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti