3. helmikuuta 2016

196

Puhuin tuossa aikaisemmin blogia henkiin herätellessäni, että haluaisin kirjoittaa minun uuden vuoden projektista. Noh. Aloitettakoon asian avaaminen nyt vaikka niin, että mie en ensinäkään usko uuden vuoden lupauksiin, joten tykkään nimittää tätä juttuani projektiksi. Sitten itse asiaan.


Viime vuosina, ja etenkin viime kesän Lontoon-reissun jälkeen, minua on alkanut ahdistaa kaikkialla ympäröivä tavarapaljous. Ahdistaa kaikki CD:t ja DVD:t, joita olen vuosien aikana hyllyyni haalinut. Ahdistaa tuo alituiseen kasvava kirjavuori kirjahyllyssä. Ahdistaa kaikki ne käyttämättömät ja vähän käytetyt vaatteet vaatekaapin hyllyllä. Ahdistaa se, että muotibloggaajat esittelevät blogeissaan päivittäin uusia vaatteitaan. Ahdistaa se, että Youtubesta löytyy yli miljoona tulosta hakusanalla clothing haul. Ahdistaa se, että jopa kirjeenvaihdossa ja pakettien lähettämisessä ajatus tuntuu joskus pyörivän tavaran - eikä enää niinkään kirjeen sisällön - ympärillä. Ahdistaa ajatus siitä, miten paljon maailmassa ylipäätään tuotetaan kaikenlaista romua, ja ahdistaa se, että mulla ei ole hajuakaan minne se kaikki aikanaan päätyy. Miten tähän kaikkeen liittyy tuo viime kesän Lontoon-matka? No, joku teistä on ehkä kuullut sellaisesta vaateketjusta kuin Primark. Jos joku teistä on joskus käynyt Primarkissa, ei varmaan liene vaikea arvata, miksi mulla tulee tavarapaljoudesta heti mieleen Primark.

Kyseinen ketju on siis kuuluisa siitä, että heidän vaatteensa ovat aivan naurettavan halpoja. Oxford Streetillä oli kaksi Primarkia, molemmat kolmikerroksisia hullunmyllyjä. Vaatetta oli joka lähtöön aina kengistä ja alusvaatteista ulkovaatteisiin ja juhlatamineisiin. Me suuntasimme ensimmäisenä kenkäosastolle, ja bongasin välittömästi sandaalit, jotka oli niin rumat, että ne oli oikeastaan hienot. Kokeilin kenkiä ja tuumasin, että jaa, ovathan ne vähän isot. Mutta vain seitsemän puntaa! Pakko ostaa. Myöhemmin innostuin ostamaan alushousuja varmaan jonkun viisitoista kappaletta, mikä sinänsä ei ollut lainkaan huono ostos, sillä yhdet pikkarit maksoi varmaan 1-2 puntaa, kun Suomessa saa pulittaa kolmet pikkarit sisältävästä paketista 15 euroa. Mutta että toistakymmentä kappaletta pikkuhousuja.. Vähän vähemmälläkin olisi ehkä selvinnyt? Koko reissun aikana mulla meni Primarkiin ylivoimaisesti eniten rahaa - lähemmäs 200 puntaa. Joo, hävettää. En edes ole mikään vaateshoppailija, vaan ennemminkin kuuluisa siitä, että kuljen vuodesta toiseen samoissa rytkyissä. Tosin Primarkiin käyttämääni summaa varmaan selittää se, että ostin sieltä tuliaiset siskolle, poikaystävälle, poikaystävän siskolle ja kirjekavereille. Kokonaisuudessaan käytin reissulla tosi vähän rahaa itselleni shoppailuun, mutta silti se fakta, että kolmasosa käyttörahasta meni Primarkiin, on aika mieletöntä - eikä niinkään hyvässä mielessä.

Mie en selvästikään ollut ainoa Primarkin halvoista hinnoista ja söpöistä Disney-vaatteista sokaistunut: Molemmat myymälät olivat aina tupaten täynnä, aivan sama mihin kellonaikaan sinne meni. Joka puolella oli myös ihan kamalan sotkuista. En voi edes kuvitella, millaista olisikaan olla myyjänä Primarkin kaltaisessa myymälässä. Varmaan ihan hirveää! Ihmiset jättävät tavaroita minne lystävät, koska vaatteille on kamalan vaivalloista lähteä etsimään omaa paikkaansa niin valtavassa myymälässä, joten ryysyjä ja rättejä oli ympäriinsä. Kaikki on niin halpaa, ettei ole mitään väliä mitä koriinsa tunkee - loppusumma ei varmasti tule huimamaan päätä tai viemään ketään vararikkoon. Ja siinäpä ongelma ainakin minun kohdallani piileekin. Viimeisetkin rippeet kohtuullisuudentajusta ovat tipotiessään, kun näen pinoittain Nemoa etsimässä -pikkareita, joiden hinta on vaivaiset kaksi puntaa! Ja mitä, vieressä on Simban ja Rumpalin kuvilla varustettuja - ai jumpe!

No mikä tässä sitten on ongelmana? Siihen minulla ei ole mitään yksittäistä vastausta. Aloitetaan nyt kuitenkin vaikka siitä, että ihan maalaisjärkeä käyttämällä voi tulla esimerkiksi sellaiseen johtopäätökseen, että vaatteita ei varmaankaan tehdä aivan ihanteellisissa olosuhteissa. Edellisen lauseen kirjoitettuani menin heti tarkastamaan, että missäs maassa nämä vaatteet olikaan valmistettu. Yhdessäkään lapussa ei lukenut valmistusmaata. Tämä jo ehkä kielii siitä, että (mahdollisen - tai ennemminkin todennäköisen) epäeettisyyden lisäksi vaatteita saatetaan teettää esimerkiksi lapsityövoimalla. Tämän lisäksi minua ahdistaa seikka, mistä jo tekstin alussa puhuin: Minne tämä kaikki tavara menee sitten, kun sitä ei enää kukaan käytä? Tai kaikki ne vaatteet, joita kukaan ei osta - mitä niille tapahtuu? Nämä samaiset kysymykset vaivaavat minua jokaisessa kaupassa, jossa näen kasapäin samoja tuotteita.

 photo _MG_8571_zpsnk0ffkoe.png
Viime vuoden kirjasaldo. That's what you get for working (occasionally) in a book store :-D Kuvassa tosin on pari lahjakirjaakin ja osa on tilattu netistä!

Siispä tänä vuonna päätin haastaa itseni olemaan ostamatta mitään. Hep! Siellä jo Maijalla alkoi näppäimistö sauhuamaan, kun hän pienessä päässään rupesi miettimään, että no milläs meinasin sitten koko vuoden elää? No Maija ja kaikki muutkin, pieni tarkennus edelliseen. Mie olen tällä hetkellä opiskelija, eikä mulla ole mitään muita tuloja kuin opintotuki. Ei siis myöskään opintolainaa. Se rahasumma, mikä mulle jää kuussa käteen laskujen ja vuokran jälkeen, on aika pikkuruinen. Harkitsematonta rahankäyttöäni ei edesauta varsinkaan se, että mulla on sellainen paha tapa laittaa Tigerissä näkemäni söpö krääsä loppukuun ruokailujen edelle. Tänä vuonna toivoisin pääseväni tästä tavasta eroon. Tavoitteenani olisi siis olla ostamatta mitään tavaraa pölyyntymään nurkkiin tai laatikoihin. Asiat, jotka olen itselleni sallinut, ovat siis tietysti päivittäistavarat ja hygieniatuotteet, sekä postimerkit, filmit ja langat, jottei nyt harrastuksista tarvi luopua. Tietty muutkin tarpeelliset asiat luetaan listaan mukaan; esimerkiksi jos kävisi niin, että puhelin hajoaisi, olisi täysin sallittavaa ostaa uusi. Pari poikkeusta kuitenkin on, nimittäin vaikka tuossa alussa valitinkin siitä, että kirjeenvaihtokin tuntuu välillä vain materian vaihdolta, sallin silti edelleen pienet lahjat kirjekavereilleni. Poikkeuksiin luetaan myös lahjakorteilla tehdyt ostokset, sekä mahdolliset "reissuostokset", jos nyt kesällä vaikka tulisi jonnekin matkalle lähdettyä. Viime Lontoon-reissulta en kyllä itselleni hirveästi mitään ostanut, pari turistimagneettia ja postikortteja kai enimmäkseen (niiden törkeän halpojen pikkuhousujen, sukkien, sukkahousujen ja kenkien lisäksi..).

Vaatteita yritän ostaa tarpeen mukaan. Kuten jo aikaisemmin sanoin, käytän vuodesta toiseen samoja vaatteita, enkä ajatellut "korjata" tätä tapaa nytkään. En näe mitään syytä ostaa uusia vaatteita, kun vanhatkin ovat ehjiä ja niissä viihtyy. Sukkia minulla on jakaa vaikka pienelle kylälle ja viime kesän jälkeen alusvaatteistakaan ei suoranaista puutetta ole. Meikit ovat sallittuja, eikä mulla vuodessa meikkeihin kyllä muutenkaan muutamaa kymmpiä enempää kulu. Suurimmat haasteet tulevat ehdottomasti olemaan kirjat ja pikkukrääsä. Toivoisin, että tämän vuoden jälkeen pystyn elämään ilman sitä pakottavaa tarvetta ostaa kaikkea, mikä on halpaa ja kivan näköistä. Haluaisin myös osata luopua tavaroista paremmin: olisi kiva, jos osaisin laittaa kirjat kiertoon sen jälkeen kun ne on luettu, enkä vain ajattelisi, että tuostakin maksoin niin ja niin paljon. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin kirjahyllyssäni on varmaan aika vähän sellaisia kirjoja, joita tulen enää toiseen kertaan lukemaan. Vaatteiden kohdalla olenkin jo kunnostautunut. Tampereelle muutettuani olen molempina syksyinä käynyt poikakaverin kanssa vaatekaapin läpi ja vienyt isot kassilliset vaatteita Uffin kierrätyslaatikkoon, josta vaatteet lähetetään niitä tarvitseville. Jostain syystä en vain pysty samanlaiseen kierrätykseen muun tavaran kanssa. Ehkäpä tänä vuonna oppisin siihenkin. Mikäli jotain tavaraa ei tarvi, eikä sitä halua antaa ilmaiseksi, voisi sitä edes yrittää pienellä summalla myydä eteenpäin.

 photo _MG_8568_zpshr2n4sqx.png photo _MG_8569_zps2p7tmev8.png

Viime vuoden lopulla sallin itselleni vielä kaksi isompaa ostosta ennen tämän vuoden "ostolakkoa". Toinen näistä ostoksista oli pitkään ja hartaasti toivomani Fujifilmin Instax mini, toinen taas maailman ihanimman Tyler Oakleyn elämäkerta. Polaroidkamerasta olen jo päässyt nauttimaan, mutta Binge on vielä toistaiseksi jäänyt kesken muiden omistamieni kirjojen tapaan, tosin siitä syytän vain ja ainoastaan erästä kirjallisuuden kurssia, johon mulla on rapsakat kaksitoista kirjallisuushistorian klassikkoa oheisluettavana. Tähän mennessä olen jo vähän joutunut kamppailemaankin ostolakkoni kanssa, mutta luulen, että nämä kamppailut on vain käytävä, jotta opin kiinnittämään huomiota kulutustottumuksiini. Minulla on elämässä yksi unelma ylitse kaiken muun, ja se on matkustaminen. Olen ennenkin puhunut blogissani siitä, että en ole pienenä (enkä suurena) päässyt perheeni kanssa matkustamaan ulkomaille. Tälläkin hetkellä yritän säästää kaikki mahdolliset palkat ja lahjarahat vain ja ainoastaan matkustamista varten (no okei, haaveilen kyllä siitäkin että voisin tänä vuonna ottaa ekan tatskan!!). Aina kun tekee mieli ostaa jotain, voisin yrittää ajatella, että se on pois seuraavasta matkasta. Olen melko varma, että yksikään kirja tai elokuva ei korvaa matkailun tuomia kokemuksia. Ja sitä paitsi, kirjastot ja leffavuokraamot ovat minunkin käytettävissäni!


Millaisia ajatuksia kuluttaminen teissä herättää?


12 kommenttia:

  1. Ooo hyvä kirjotus! :) Itekin oon vähitellen vähentäny mun kulutusta. Vaatteita ostan melko harvoin ja nekin aina kirpparilta (ellei löydy just sellasta kun etsii, niin sitte pitää ostaa oikeasta kaupasta). Yritän käyttää vaatteet "loppuun", eli ostaa vasta sitten kun oikeasti tarvitsee. Näistä halpavaateliikkeistä (esim. h&m) en ostele oikeastaan mitään, koska tiedän että vaatteiden tekijä saa todella minimaalista palkkaa ja työskentelee myös ankeissa työoloissa. Näin opiskelijana ei kyl muutenkaan viitsi tuhlata tukia shoppailuun :D Kaapit tursuaa jo nyt niin en kyl kaipaa lisää rompetta. Ja tosiaan sitäkin voi pohtia, et mihin kaikki nämä roinat menee loppujen lopuksi. Monesti halvat tuotteet ei oo mitenkään kestäviä ja niitä joutuu sitten heittämään pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :> Mie oon aivan samaa mieltä siitä, että vaatteet todellakin kannattaa kuluttaa loppuun! Ja pitäis kyllä itekin opetella shoppailemaan enemmän kirppiksillä. Sinun kirppisblogia lukeneena täytyykin todeta, että onnistut aina tekemään tosi hyviä löytöjä. Jep, pitäis todellakin panostaa ennemmän siihen, että ostaisi kestävää eikä sitä kaikkein halvinta!

      Poista
  2. Jotenkin hyvällä tavalla tosi pysäyttävä teksti selkeällä punaisella langalla varustettuna! Mie oon pohtinu ihan samaa kulutusmeininkiä ja sama täällä – ahdistavaa kuin mikä. Puistattaa ajatuskin siitä, miten julmasti lapsityövoimaa tuokin pulju aivan varmasti jollain tapaa käyttää niin kuin sanoitkin, mutta vielä himpun enemmän pelottaa ajatella, minkälaisen rasituksen alla tää maapallo on jo nyt kaiken materian takia. Entä sitten tulevaisuudessa, mikä on tilanne sitten? Projektisi kuulostaa erittäin hyvältä, onnea sen kanssa! Ois kiva kuulla sen etenemisestä lähitulevaisuudessa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kiva kuulla! No sinäpä sen sanoit. Vähemmälläkin tuotannolla varmaan pärjättäisiin. Ja kiitos, yritän raportoida tännekin sen kulkua! :-)

      Poista
  3. Kannatan ja onnea matkaan!
    Koen olevani melko järkevä kuluttaja, vaikka välillä sortumisia sattuukin (etenkin Tigerissä ja paperi- sekä kirjakaupoissa). Muuton aikana kuitenkin huomasi, miten paljon turhaa tavaraa nurkkiin ja kaappeihin on kertynyt, ja miten vaikea osaa oli heittää pois. Kuten Tyler Durden esitti: The things you own, end up owning you".
    Olisi kiva lukea jatkossa miten projektisi etenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo Tiger on kyllä tosi paha. Oon nyt yrittäny pysytellä siitä puljusta mahdollisimman kaukana! Onneksi en Tampereella ole oikein törmännyt mihinkään paperikauppoihin, muuten vois olla hieman hankalampaa pitää itsensä kurissa :') Kyllä Tyler Durden tietää. Ois pitänyt omistaa melkein oma postaus sille, miten vaikeaa on joskus luopua tarvaroista..
      Yritän pitää teidätkin ajan tasalla projektista, kun näemmä kiinnostusta löytyy!

      Poista
  4. Tosi hyvä teksti, pisti todella ajattelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, että herätti ajatuksia :-)

      Poista
  5. Wau mitä ajattelua. Olet kyllä kunnolla pohtinut tavaranpaljoutta ja sen tarpeellisuutta. Itse voisin syventyä myös ajattelemaan omaa rahankulutustani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Joo, nyt viime aikoina on todellakin jotenkin alkanut itellenikin selkiytymään se, miten paljon tätä tavaraa on. Mikään ei mahdu minnekään ja tavaraa tulee ovista ja ikkunoista. Ja kun puoliakaan näistä kamoista ei varmaan tarvi! Kannatan ajatustasi :> !

      Poista