12. maaliskuuta 2013

033

Tässä siis  helmikuun top 10-biisit. Harmi vaan ettei mulla ole mitään tähän kuvitukseksi, mutta menköön. Melko suomalaispainotteista tällä kertaa, melko harvinaista minun soittolistoillani!

Voin kertoa, että on muuten Teflon Brothersien Valkoisten dyynien ratsastajat soinu mulla helmikuussa ja vielä nytkin oikein ahkerasti! Kaks yllä olevaa kappaletta on tosi koukuttavia ensinnäkin siksi että vierailevat artistit miellyttävät omaa korvaani kovasti (Pidä itsesi miehenä kappaleessa on siis mukana Olavi Uusivirta vaikka Youtube-palkki ei sitä paljastakaan). Alkaa myös olemaan ihan päivänselvää, että ihan sama mitä Pyhimys tekee tai missä se on mukana, huonoa materiaalia ei synny. Kuunnelkaa vaikka koko levy! Ps melko pårnån slideshown on tuon noitten biisien uppaaja laittanut taustalle pyörimään :-D

Olavi Uusivirran uusi Tiet etäisyyksiin kappale on aivan ihana. Tykkään tosi kovasti sanoituksista ja Olavistakin, kuten ehkä jo aikasemmin kävi selväksi. Olis kiva päästä katsomaan Olavia uudelleen pian, elokuisesta Oulun keikasta tuntuu olevan jo ihan liian kauan! Mutta tosi hyvä mieli tulee tuosta kappaleesta. Aiai. Sitten tietty ihanista ihanin Mew. Oon kuumotellut kesäkuun keikkaa jo yli kuukauden verran ja kuunnellut lempibändiäni sen kunniaksi enemmän kuin pitkään aikaan. Erityisesti Special on soinut paljon, sillä siitä tavallaan kaikki alkoi silloin vuonna 2006. Tällä hetkellä näyttää siltä että kesäkuussa pääsen viimein näkemään Mewin livenä ja alan vaan tärisemään kun ajattelenkin sitä! Iiks.

Haimin taisin bongata jälleen tuolta hyvien bändien aarreaitasta, eli YleX:n Uuden musiikin aamu- taikka iltavuorosta! Tykkään kovasti ja tässä on sellaiset naisäänet jotka miellyttää, yleensä kun oon melko picky noiden naissolistien suhteen. Saatan tykätä biisistä mutta silti ääni ei miellytä ihan kamalan paljoa (tästä esimerkkinä vaikka Ellie Goulding), mutta Haim on kyllä semmonen ryhmä siskoja, joita pitäis kuunnella enempiki. José Gonzaléz taas on yksi niistä monista miehistä jotka tekee semmosta musiikkia että haluttaa vaan kieriä lattialla ja itkeä, kun se on niin hyvää. Love Will Tear Us Apart on kuitenkin cover-versio Joy Divisionin biisitä (alkuperäinen on tietty parempi, mutta José vei nyt tämän erän). José Gonzalézin muuhunkin tuotantoon kannattaa tutustua, koska se vaan on niiiin ihana. Smalltown Boy on hyvä esimerkki ja itseasiassa se kappale jonka ensimmäisenä kyseiseltä artistilta kuulin, ja onneksi kuulin!
Voi Simon & Garfunkel. Itken suolaisen katkeria kyyneleitä kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ole ikinä vaivautuneet tutustumaan tähän kaksikkoon. Viime joulukuussa teinkin vähän kattavamman postauksen omista lempikappaleistani, mutta jatkuva jankuttaminen pikku muistutus ei varmasti ole pahitteeksi. Simon & Garfunkel vaikuttaa olevan mulle tällainen duuo jota huvittaa vaan kuunnella joka ikisenä vuodenaikana, mulla kun tahtoo yleensä jakautua musiikkimaku vähän sillai kausittaisesti vuodenaikojen mukaan, että mitä tulee kuunneltua.
Suomalaisella alotettiin ja suomalaiseen myös tällä kertaa lopetetaan. Voin kertoa jo heti alkuun että Pyhimys vaikuttaa Ruger Hauerissa, joten olkaapa hyvät ja painakaa playta. Oikeasti tykkään tästä kappaleesta vain siksi että Aleksi vihaa sitä. No en oikeasti. Tykkään tosi paljon, jotenkin räpistä vaan on vaikeaa kirjottaa, kun se ei oo kuitenkaan se genre mitä mulla eniten kuluu. Mutta hyvää on ja Pyhimys. Vimppana Samae Koskisen Spoon River joka on täydellinen ja saa leveän hymyn kasvoille kun tätä kuuntelee. Tykkään Samae Koskisen äänestä ja mulla tulee siitä kovasti mieleen Hector (varsinkin Läski mulkku-biisissä). Ihanat sanat ja koko kappale.

"Mä kuuntelen kun kerrot miten kaikkeen ihastut
Sun äänes nousee kun innostut
Sä puhut musiikista ja sun lempikirjoista
Yks on Spoon River antologia"

2 kommenttia: