13. elokuuta 2017

229 - MAIL FROM LAST WINTER

Kuten varmaankin arvaatte, bloggaustaukoni aikana mulle on kertynyt taas huima läjä postijuttuja jaettavaksi! Jälleen kerran ollaan kuitenkin siinä pisteessä, ettei mulla ole enää hajuakaan, että mikä kirje tai paketti saapui milloinkin ja missä järjestyksessä ne ovat tulleet ja lähteneet. Tässä siis suurpiirteisesti sanottuna viime talven saapuneita ja lähteneitä posteja!

_MG_9223Lähetin kavereille kiitoksena uuden vuoden juhlista itse kutomani lapaset ja villasukat, sekä Muumi-kortin. / I knitted two pairs of mittens and one pair of socks for my friends as a thank you for hosting a New Year's Eve party and letting me stay at their place.


_MG_9220Joululahja Lauralta. / A Christmas gift from Laura, Belgium.


_MG_9245Kirje Lauralle. / A letter to Laura.

_MG_9241_MG_9244Kirje Lauralta. Tuo pinssi on niin ihana, eikä nutellapatukkakaan pahaa ollut! / A letter from Laura. Really fell in love with the cute enamel pin and the Nutella bar wasn't bad either!

_MG_9234_MG_9235_MG_9231Joululahjapaketti Marriah'lta USAsta. / A Christmas gift from Marriah, USA.

_MG_9250_MG_9251Kirje Marriah'lle. / A letter to Marriah.

_MG_9249_MG_9248Kirje ja paketti Katrinalta Norjasta. Tuo tee oli tosi hyvää ja kuppi niin nätti! / A letter and a package from Katrina, Norway. That tea was delicious and the cup was so pretty!


7. elokuuta 2017

228 - OSTOLAKKO: KUINKA KÄVI JA MITÄ OPIN?

Hei! Nyt olisi kai hyvä aika viimein päättää se, mikä on jäänyt vähän kesken, eli kertoa teillekin kuinka minun ostolakossa sitten loppujen lopuksi kävi. Aiemman ostolakkokatsauksen löydät tästä.

"Whoever thinks money can’t buy happiness can deposit it in my bank account"

Muistin virkistykseksi siis vielä: päätin vuosi sitten tammikuussa ryhtyä ostolakkoon, sillä olin vähän kyllästynyt omaan holtittomaan kulutukseeni ja siihen, että mulla oli kaikkea kummallista tavaraa joka paikka pullollaan. En ole oikeastaan koskaan ajatellut olevani mikään himoshoppaaja, mutta minun on vaikea vastustaa halpoja ja söpöjä juttuja. Esimerkiksi Tiger on sellainen kauppa, josta on hankala lähteä ostamatta mitään. En myöskään usein ole miettinyt ostoksiani ihan loppuun asti, minkä johdosta kaikenlaista eBaysta ja muualta tilattua roskaa on kertynyt vain jatkuvasti lisää. Mulla on toki ollut myös pari muuta "ostelupahetta", jotka ovat imaisseet varmaan niin sievoisen summan rahaa, etten oikeastaan halua edes alkaa laskeskelemaan. Viimeisten n. viiden vuoden aikana mulla on kulunut ehdottomasti eniten rahaa dvd-elokuviin. Oon ostanut niitä ihan vaan omaksi ilokseni, koska tykkään elokuvista ja katselen usein omia lempileffojani. Jossain vaiheessa muutettuani pois kotoa tajusin, että mulla on niitä oikeasti liikaa, enkä ollut edes katsonut kaikkia elokuvia, jotka omistin. Sen jälkeen aloin vähän rajottaa elokuvien ostoa ja harkitsin pidempään, haluanko oikeasti jonkun elokuvan. (Sivuhuomautuksena tähän lisättäköön, että keväällä vein suurimman osan dvd-elokuvistani antikvariaattiin ja sain niistä noin 100 elokuvasta, ainakin kymmenestä dvd-boksista ja paristakymmenestä cd-levystä hyvitystä yhteensä 50e. Oon itse maksanut niistä yhteensä varmaan vähintään tuhat euroa. Tämäkin pisti miettimään, että mitä kannattaa ostaa - säilyykö kalliin tavaran arvo, ja entä jos sen haluaa joskus tulevaisuudessa myydä pois?) Toinen juttu on kirjat. Olen aina tykännyt lukemisesta ja mulla on ollut aina hyllyt täynnä kirjoja. Mulle kirjahylly on erittäin olennainen osa kotia ja erityisesti sitä kotoisaa tunnelmaa. Muutamia vuosia sitten aloin ostaa myös paljon kirjoja, minkä seurauksena mulla on juuri nyt kirjahylly täynnä kirjoja, joita en oo vielä edes kerennyt lukemaan. Oon myöskin töissä kirjakaupassa, ja se ei oikeastaan auta asiaa, hah.

No mutta kuitenkin, viime vuoden alussa siis päätin aloittaa ostolakon, joka tulisi kestämään koko vuoden. Tarkoitus oli olla ostamatta mitään ylimääräistä, jolle ei oikeasti ole tarvetta. Toisin sanoen "sallittua" oli ostaa ruoka- ja hygieniatuotteita, muut mahdolliset välttämättömyydet ja vaatteeita tarpeen mukaan. Myös harrastustarvikkeet ja postimerkit olivat sallittuja. Päätin myös, että jos haluan lähettää kirjekavereille jotain, voin ostaa sen. Annoin itselleni myös yhden poikkeusluvan, nimittäin sen, että jos jonnekin reissuun lähdettäisiin, niin siellä saisi shoppailla - järjen kanssa, tietenkin. Toukokuussa sitten käytiinkin Berliinissä ja mielestäni siellä tulikin shoppailtua ihan fiksusti. Primarkissa tietysti oli vähän hankala hallita itseään, mutta en mielestäni juurikaan "tuhlaillut" ainakaan itseäni varten.

Berliinissä tajusin, että mulle ei oikeastaan tuottanut ongelmia olla ostamatta itelleni mittään, mutta ostin kaikille muille senkin edestä. Huomasin, että sillä ei oikeastaan ole väliä, että kenelle niitä tavaroita ostaa ja mistä, vaan että ostamisesta ylipäätään tulee tosi hyvä olo. Tuntui välillä, että mulla ois ollut päässä semmoset lasit, joilla näin vaan kaikkia kivoja tuotteita, joita oisin halunnut ostaa jollekulle muulle. Kuulostaa ihan hullulta, mutta siinä huomasi sen, että kuluttaminen tuntuu siinä hetkessä vaan niin älyttömän hyvältä. Minusta on tosi tärkeää että huomasin sen, mutta se ei valitettavasti estänyt minua ostamasta liikaa tuliaisia.

Sama meno jatkui kesäkuussa, kun palasin takaisin töihin. Oon siis töissä kirjakaupassa, ja sen lisäksi, että haluan ostaa kaikki kirjat, jotka näyttävät vähänkään kiinnostavalta, meän kaupassa on myös ihan mieletön korttivalikoima ja kaikkea muuta kivaa, kuten esimerkiksi tosi hienoja vihkoja. Meidän liikkeessä oli tuolloin isot alet, koska vaihdettiin liiketilaa. Täten hyllyt oli täynnä kaikenlaista muutakin tavaraa kuin kirjoja, joita oltiin kaivettu varastosta ja joita ajattelin tarvitsevani. Hyvänä esimerkkinä Botticellin Venuksen syntymä -palapeli, joka vielä kuukausi sitten oli muoveissa tuolla kaapissa.. Annoin sen sittemmin kaverille, joka tuli kylästelemään. Ostin niitä palapelejä silloin kaksi, toisen kaverille joululahjaksi (joulualahjoja kesäkuussa...) ja yhden siis itselleni, mutta joka kuitenkin päätyi jollekulle muulle, koska en sillä itse mitään tehnyt. Ostin kesällä muutaman jutun meidän liikkeestä, mutta muistelisin, että pääasiassa kaikki meni hyvin ja pysyin päätöksessäni.

Kunnes Anttila meni konkurssiin. Okei, ei siellä konkurssimyynneissäkään mitään dramaattista tapahtunut - ostin ihan järjettömän kasan lankoja (harrastustarvikkeita siis) ja yhden Californication-boksin ja ehkä jotain meikkiä ja Muumi-pyyhkeitä, jotka tosin lähetin kirjekavereille. Vähän silti harmitti, etten pystynyt jättämään sitä dvd-boksia ostamatta. Syksyn mittaan aloin muistaakseni lipsumaan enemmänkin. Tai en välttämättä vielä syksyllä, mutta kun joulu lähestyi, niin ostin joululahjaostosten yhteydessä joitain juttuja myös itelleni. En ihan tarkalleen muista että mitä, mutta todennäköisesti jokusen kirjan, sillä olin taas joulusesongin töissä.

Lopputulemana todettakoon siis, että aivan täysin en pystynyt päätöstäni pitämään, mutta metsään oltais voitu mennä paljon pahemminkin. Ostolakon jälkeen tosin löysin Aliexpressin ihmeelliseen maailmaan ja rysäytin sinne kolmenkympin teippi- ja tarratilauksen heti tammikuussa.. Pitää myös rehellisyyden nimissä mainita, että poikaystävä osti mulle useammankin "lahjan", joihin kovin palavasti ihastuin, mutta joita en itse pystynyt lakkoni takia ostamaan. Esimerkkinä nyt vaikka Muumi-lakanat, joita oli saatavilla K-Markettien kamppiksesta. Saatoin muutamaan kertaan erittäin painokkaasti mainita, että hirveän kovasti tahtoisin ne lakanat. Kuulostanpa kyllä ihan kamalalta kakaralta tämän sanoessani!! Mutta totta se on. Vähän tuntuu jopa pelottavalta huomata, miten kovasti materia ihmisiä hallitsee ja miten sitä aina kuvittelee tarvitsevansa jotain, mitä kuitenkin jo entuudestaan itseltä löytyy.

En pitänyt vuoden aikana kirjaa siitä paljonko rahaa mihinkin meni, mutta voisin väittää, että mitenkään merkittäviä summia en vuoden aikana säästänyt. Säästöjäkin arvokkaampaa on kuitenkin se, että opin ymmärtämään omaa ostokäyttäytymistä ja pohtimaan siellä kaupassa jotakin tavaraa ihastellessani, että mitä nyt tapahtuu, kun en sitä tavaraa ostakaan. Vastaus on varmaankin maailman suurin antikliimaksi: minun maailmani ei muuttunut suuntaan tai toiseen. Niissä tavaroissa on aina vaan se hetken huuma. Uuden tavaran ja sen hienouden muistaa vain vähän aikaa, mutta jo viikossa tai kahdessa se voi olla aivan yhtä tavallinen kuin kaikki muutkin vanhat tavarat. Kaksi viikkoa sitten ostettu uusi takki ei tunnu enää sen uudemmalta tai hienommalta kuin vanhakaan.

Ihastuin taannoin kovasti Tenavat-sarjakuvaan, erityisesti Telluun. Viime viikolla käytiin Linnanmäellä ja yllätyksekseni löysin sieltä Tellu-Pezin, siis sellaisen karkkimasiinan. Hintaa sillä oli kolme euroa, ja minun ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin, että pakko saada tuo! Suomesta on niin vaikeaa löytää mitään Tenavat-aiheista, että nappasin äkisti Tellun kouraani ja lähdin kaverini perässä katselemaan, mitä muuta karkkikaupasta löytyisi. Melkein heti aloin kuitenkin miettimään, että tästä ei varmaan iloa riitä kauaksi aikaa ja varmuuden vuoksi pyysin vielä kaverianikin kieltämään minua ostamasta sitä vekotinta. Sitten vein sen kiltisti takaisin hyllyyn odottamaan jotakuta muuta.



4. elokuuta 2017

227 - BERLIN PT. 3

Hei vaan! Ajattelin, että ois pitkästä aikaa kiva jatkaa matkajutuista kirjoittelua, sillä edellisestä Berliini-postauksesta on vierähtänyt aivan liian pitkä tovi. Matkapostauskuumeeseen saattaa liittyä myös se, että varattiin alkuviikosta matkat Wieniin, jonne lähdetään jo ensi viikolla! Tarkoitus olisi myös piipahtaa Slovakian puolella Bratislavassa. Jos noille seuduille löytyy matkavinkkejä, niin kertokaa ihmeessä :-)

Hello! I thought that after a long pause it'd be about time to write about traveling stuff again. I also have another motive for writing about traveling again and that's the fact that next week I'm going traveling again, whee! Earlier this week we booked flights to Vienna. We're also going to make a quick visit to Bratislava, Slovakia. If any of you have tips on what to do or where to go, please let me know!

_MG_8934_MG_8925

Mutta siis, palataanpa vuoden takaiseen Saksan-matkaan. Täytyy heti alkuun paljastaa, että otsikko hieman huijaa: tämä postaus nimittäin kertoo päivämatkasta Wittenbergiin. Jos nimi kaupungin nimi kuulostaa yhtään tutulta, niin olette varmaan kuulleet sen joskus koulussa uskonnontunnilla. Kaupunki on siis tunnettu Martti Lutherin vaikutusalueena, jossa hän legendan mukaan naulasi ne kuuluisat teesit kirkon oveen. Saatiin kuulla kokeneemmalta Wittenbergin reissaajalta, että kaupunki on vierailemisen arvoinen, joten tehtiin sinne päivämatka Berliinistä.

Okay, back to our last year's trip to Germany. First of all, I have to confess that the title of this post is a bit of a cheat, since actually this post is about a city near Berlin, Wittenberg. If the name of the city has a familiar echo, it might just be that you've heard it at school's religion class: the city is known as the town of Martin Luther, the man who, according to the legend, nailed ninety five theses to a church door. A person who had traveled in Wittenberg multiple times told us that it's a town worth a visit, and since it's very near to Berlin, we decided to go for it.

_MG_8927_MG_8946

Meillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia Wittenbergin suhteen, lähdettiin sinne siis täysin avoimin ja uteliain mielin. Junalla Berliinistä matka kesti tunnin suuntaansa. Kun saavuttiin perille, ainakin minun oli hankala uskoa, että oltiin tultu kirkollishistoriallisesti merkittävään paikkaan. Kaikki, mitä siinä juna-aseman lähistöllä (itse asema mukaan lukien) oli, oli todella vaatimatonta! Lähdettiin täysin intuition turvin suunnistamaan Wittenbergin keskustaan, jonne kävelikin loppujen lopuksi tosi nopeasti.

We had absolutely no expectations towards Wittenberg, so we went there open-minded and excited. The journey from Berlin to Wittenberg took one hour by train. Once we arrived there, I couldn't believe that we had just arrived to a church historically significant location. Everything around the train sation, including station itself, looked so modest! We decided to navigate to the city center only guided by intuition, since we had no map or such with us. The center wasn't that far from the station, I think we found it in half an hour.

_MG_8943_MG_8940

Wittenberg näytti minusta samalta kuin mikä tahansa muukin kaupunki, yllätyksekseni se oli kuitenkin melko pieni ja unelias (nyt kun tsekkasin Wikipediasta asukasluvun, oli se vähän päälle 47 000). Turisteja näkyi kuitenkin jonkin verran, ja veikkaisin, että suurin osa heistä oli tullut Wittenbergiin nimen omaan käydäkseen Lutherin jalanjäljillä. Meillä motiivina ei ollut niinkään se, vaan haluttiin vaan käydä katsomassa, että millainen paikka oli kyseessä.

To me Wittenberg looked like any other city and to my surprise it was quite small and sleepy (I checked the population from Wikipedia and it is a bit over 47 000). I felt like most of the people we saw were tourists, just like us, but my guess is that most of them were there to explore the city of Luther. That wasn't our motive, we were just curious to find out what kind of place Wittenberg is.

_MG_8942_MG_8939

Kaiken rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että vanhan kaupungin lisäksi Wittenbergin keskustan alueella ei ollut kyllä mitään ihmeellistä. Vanhassa kaupungissa oli toinen toistaan kauniimpia värikkäitä rakennuksia, mutta siinäpä se sitten aika pitkälti olikin.. Oltiin siis varattu aikaa kaupungin tutkailemiseen n. seitsemän tuntia, mutta oltaisiin oltu valmiita lähtemään pois jo parin tunnin jälkeen.

To be completely honest, I must say that besides the old town of Wittenberg there wasn't much to see. The old town was full of beautiful pastel colored houses, but that's about it. We had reserved a good seven hours to explore the city, but honestly, we would have been ready to leave after a couple of hours.

_MG_8938_MG_8933

Jossain vaiheessa huomattiin, että keskustassa kiersi sellainen kaupunkijuna, joten ostettiin liput ja lähdettiin kyytiin. Meidän lisäksi junassa oli vanha saksalainen pariskunta ja kuljettaja, ei ketään muuta! Kuljettajakin puhui ainoastaan saksaa, joten itse kierroksesta ei saatu kyllä oikein mitään irti. Kierros tuntui kestävän aivan loputtoman kauan ja pääasiassa juna ajelikin Wittenbergin lähiöissä. Muistelisin, että ei oltu nukuttu kauheasti edellisyönä ja välillä meinattiin aivan oikeasti nukahtaa sinne kaupunkijunan penkille :-D

At some point we noticed this city train which drove around the town, so we bought tickets and hopped on. Besides us there was and old couple and the driver in the train, no one else! The driver only spoke German, so the tour didn't really enlighten us. The tour felt endless and the train mostly drove in the suburbs of Wittenberg. If I remember correctly, we hadn't slept much the night before and we almost fell asleep during the tour.

_MG_8930_MG_8931

Wittenbergin keskustassa oli pieni ostoskeskus, jossa sitten vietettiin aikaamme shoppaillen Rossmannilla ja H&M:llä. Palattiin juna-asemallekin jo tuntia ennen junan lähtöä, sillä oltiin todella valmiita lähtemään takaisin Berliiniin kierrettyämme päivän Wittenbergissä. Summa summarum: jos kirkollishistoria kiinnostaa niin kannattaa piipahtaa, mutta ihan perusturistille en kyllä suosittele. Uskon, että oltaisiin saatu aika kulumaan paljon paremmin Berliinissä. Mutta tulipahan käytyä!

In the city center there was a small shopping mall where we spent some time strolling around Rossmann and H&M. We returned back to the train station an hour before our train left, since we were so bored and ready to return to Berlin. All in all, I think Wittenberg is worth a visit if you're interested in church history, but I wouldn't recommend it for a basic tourist. I'm pretty sure the day would've gone much faster if we had spent it in Berlin. But now we've seen Wittenberg!